Joulun odotus alkaa

Ensimmäinen adventti on vihdoin täällä. Viimeaikoina on ollut niin pimeää että jouluvalojen loistoa oikein odotti. Viritin ensimmäiset talvivalot kuistille jo lokakuun alussa tuomaan edes pientä piristystä pihaamme.
Aloitimme pihan teon tänä syksynä, joten esim. pihavaloja ei ole vielä laitettu.

Tänään iltahämärissä tekemämme lenkin aikana oli ihana huomata monen muunkin koristaneen pihaansa ja taloaa valoilla. Asumme uudella asutusalueella joten ainoa valonlähde on melkeimpä ollut katuvalot, jotka nekin valaisevat vain ihmeen vähän, suurine kupuineen.



Kotona laitoimme lasten kanssa ojasta nyhtämämme kuusen ruokapöydälle, koristelua piskuinen saa odotella vielä tovin. Lisäksi kaivoin tähtilapun luomaan tunnelmaa olohuoneeseen ja enkelinsiivetkin pääsivät kunniapaikalleen helmiäisvalojen loisteeseen.


















Nyt siis voi vihdoinkin joulunodotus alkaa, se tulee varmasti olemaan viime joulua pidempi, koska lapset ovat taas kasvaneet ; )

Iltapuuhaa

Itse en kuulu niihin vanhempiin jotka "leikkivät" lasten kanssa. Muutenkaan en järjestämällä järjestä tekemistä lapsilleni vaan kannustan enemminkin itse keksimään touhuja ja autan toki tarvittaessa puitteiden järjestelyssä.

Tänään meidän 3-vuotias katseli keittiönpöydällä olevaa lehteä jossa lapset hyppäsivät esteen yli. Hän tutki sitä ja totesi, että hän haluaisi hypätä noin, mutta ei osaa. Kannustin tietysti kokeilemaan ja niin hän hakikin oman pehmolelunsa keittiön lattialle ja yritys alkoi. Homma ei meinannut ottaa tuulta siipien alle, joten yhdessä sitten hypimme muutaman kerran ja oppihan hän. Mukaan innostui myös isoveli ja kohta koko lattia oli pehmolelujen peitossa : )

Tila alkoi käydä pieneksi myös pikkusiskon tulessa samoille apajille (lähinnä keräilemään pehmoleluja) joten siirryimme olohuoneeseen laajentamaan rataa. Ensin tietysti edessä oli tylsää tavaroiden raivaamista, mutta porkkanan ollessa erityisen mehukas sekin sujui ilman suurempia mutinoita.

Mukaan käärimme myös olohuoneen maton ja iltajumpat saivat alkaa välillä eteinen - olohuone - takkahuone.






Juoksujen jälkeen maistuikin iltapala, iltapesut ja nukkumaan meno ihmeen hyvin ; )

Minäminäminä

Olipa sitten minunkin aika rohkaistua ja kirjautua sisään bloggariksi. Pitkään olen vaan roikkunut mukana kommentoimassa suosikkejani anonyyminä :D Nyt siis aikomukseni on korkata hiljaiseloni ja hiukan raottaa minua itseäni, kuitenkaan ihan kokonaan paljastamatta ; )

Kolmen lapsen työssäkäyvänä, harrastavana äitinä ei suuremmin aikaa tänne ehkä liukene, mutta jonkun ajatuksen varmasti ehdin laittamaan, jos se vaikka jokun komentteihin asti kirvoittaisi : )

Olen siis jo kolmenkympin ohittanut, kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti, joka rakastaa (lasten)vaatteita ja pidänkin sitä yhtenä harrastuksenani. Oman talon valmistumisen jälkeen myös sistustaminen ja kodissa viihtyminen on alkanut hiipimään harrastusten pariin. Ykkös harrastukseni on kuitenkin kaikenlainen liikunta joka on kulkenut lapsuudenkodistani asti elämäntapana.

Se mistä ehkä blogissani tulen kirjoittamaan jää toistaiseksi arvoitukseksi. Varmasti nämä elämän pienet ihmeet jotka täällä kotona minua pitävät ja välillä "tuulettumaan" ajavat antavat suurimman sysäyksen kirjoittamisen tarpeeseen ; )