Pihahaaveita

Meillä siis on jo oma piha, mutta aika vaiheessa. Lumet sulavat silmissä ja viherpeukalon sormet alkavat syyhytä...

Olen ulkoihminen, mutta minulla pitää olla tekemistä. Talvella lasten kanssa ulkoilu on hankalaa, pihassa pitää olla vaikka lumenluontia, muuten minä en siellä viihdy. Tänä talvi on ollut hyvä äidin ulkoilu talvi ; )

Kevät, kesä ja syksy taas ovat kulta-aikaani, kunhan pystytään omassa pihassa. Tänään sain jo kevään  tuoksua sieraimiin ja mullan tuntua sormiini, kun ulkoilimme illansuussa pihassamme. Levittelin etupihan lumikasat sulamaan soralle ja lapset leikkivät riemuissaan pehmeässä lumessa. Itse sain rauhassa kierrellä pihaa ja tarkastella kevään merkkejä:

Maalämpökaivon reunukselle istutin syksyllä Arovuokon taimia - niitä odotellessa...
(huomaa kenkä joka  myös talvehtinut : )

Komeamaksaruoho ja Suikeroalpi istutettu myös syksyllä. Kevät näyttää kuinka juuristo on talvehtinut.

Pengerryksen yläpuolelle istutin pari pientä Vuorimäntyä, jotka on tarkoitus pitää kurissa leikkaamalla. Kivien välistä pitäisi nousta rikkaruohojen lisäksi Rentoakankaalia.

Tämän pohjoisen seinustan lumimassojen alla talvehtii Kalliohauhuksia.

Jotain mukavaa on siis tiedossa, mutta nämä kuvat esittävät vain rippeitä mitä kevät tuokaan tullessaan. Suurin haaste tulee kuitenkin olemaan lasten pitäinen pois taloa ympäröivien multamassojen kimpusta. Varsinkin jos haaveilemme tänä kesänä nurmikosta...

Tätä siis on tulossa lisää, ehkä seuraavan kerran jo vihreämpänä ; )