tiistai 22. kesäkuuta 2010

Pihahaaveista totta

Muistatko tämän huhtikuisen kirjoituksen? Lunta oli vielä syksyisten pihaistutusten ja kylvöjen päällä. Nyt ne ovat sulaneet ; )  Tai no olivathan ne jo tällöin kun elettiin toukokuuta ja istutukset alkoivat näyttää kasvunmerkkejä.

Itse asiassa pihasta on ollut paljonkin iloa. Kaksi edellistä kesää olemme eläneet rakennusmaan keskellä: lautakasoja, hiekkaa, soraa ja paljon rikkaruohoja. Viime syksynä haave oman pihan rakentamisesta alkoi käydä toteen kun aloitimme suuren urakan, jonka loppua ei näy. Etappi yksi oli että saamme taloa ympäröivästä alueesta nurmikolle sen verran että lapsilla on siinä kiva olla. Toinen oli se että saan edes pienen ryytimaan jota on kiva lasten kanssa hoitaa. Nämä kaikki ja jotain pientä muutakin on toistaiseksi toteutunut.

Myöhäsellä syksyllä ja aikaisella keväällä kylvetyt nurmikot ovat kasvanut niin että naapuritkin käyvät sitä ihailemassa. Nurmikon perustamisessa kaiken A ja O on ehdottomasti pinnan tasaisuus. Niin ja sitten myöhemmin niiden rikkaruohojen nyppiminen (mutta se vaan oman innostuksen mukaan). Nurmesta on ollut hurjasti iloa niin itselle kuin lapsillekkin. Toistaiseksi innostus on ollut myös isin puolella joka on päässyt ajelemaan ruohonleikkurilla parikertaa viikossa.

Mutta sitten ne muut istutuket. Noissa aikaisemmista viitauksista löytyy kuvia keväältä, tässä kuvia tämän hetkisestä kasvusta:

 Liljat ovat juuri puhkeamassa kukkaan.

 Viiruhelpi on ympäröinyt mehitähden syleilyynsä.


 Maahumala on vallannut kasvutilaa pengerryksen reunalta.

Kasvimaallakin vihertää.


Luonnon ihmeet ovat siis näkyvissä kun keskikesää elämme. Viimeviikkoinen matalapaine on saanut kasvit hurjaan kasvuun. Seuraavalle viikolle luvataan helettä joten myös aurinkoa ja lämpöä on tiedossa. Ehkä pian on kerrotavaa myös kasvihuoneesta, jossa tomaatteja on pitänyt alkaa jo tukemaan raakileiden alkaessa kasvaa : )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti